Ryhmäkuvat kenttätyöstä ovat tällä hetkellä muisto vain. Tutkimusyhteistyö on nyt täysin etäyhteyksien varassa. Pahimmin tilanteesta kärsivät huolella valmistellut tieteelliset konferenssit ja seminaarit, joita ei nyt voida järjestää.
Monien tutkijoiden työtä koronakriisi ei muuta kovinkaan paljoa, arvioi Lapin yliopiston Arktisen keskuksen johtaja Timo Koivurova. Tutkimusyhteistyötä on koko ajan tehty etäyhteyksin.
”Me jouduimme perumaan Migration in the North -konferenssin, joka oli määrä pitää toukokuun lopussa. Itselleni oli karvas pettymys, ettei Suomi voinut järjestää arvovaltaista Etelämanner-sopimuksen konsultatiivikokousta, joka olisi ollut äärimmäisen tärkeä Etelämannertutkimuksen tunnetuksi tekemiseksi ja sen edistämiseksi Suomessa”, Timo Koivurova kertoo.
Tutkimusyhteistyö jatkuu muuttuneella tavalla. Euroopan polaarijärjestö EPB pitää huhtikuussa kokouksen etäyhteyksin. Kuukausittaiset Yhdysvaltain arktisen tutkimuskonsortion (ARCUS) johtokunnan kokoukset järjestetään verkkotyökaluilla, kuten aina ennenkin.
”Lapin yliopiston ja Arktisen keskuksen palaverit järjestetään normaalisti, mutta etänä. Itse asiassa me olemme nyt näissä kokouksissa runsaslukuisina, kun kukaan ei matkusta. Olemme pyrkineet siihen, että Arktisen keskuksen yksiköt pitävät säännöllisiä kokouksia tällaisena kriisiaikana.”
Tutkimusyhteistyö ei kuitenkaan voi olla pelkästään etäyhteyksien varassa. Tutkijoiden pitää myös tavata toisiaan. Arktisen yliopistoverkoston UArcticin tutkimuksen vararehtori Arja Rautio Oulun yliopistosta toivoo, että nuoret tutkijat pääsevät myös tulevaisuudessa tapaamaan senioritutkijoita, osallistumaan työpajoihin ja kesäkouluihin.
”Tämän kriisin jälkeen maailma ei ole entisensä, mutta meidän täytyy säilyttää ne elementit, jotka rakentavat monialaista arktista tutkimusta, jota tehdään yhdessä koko pohjoisella alueella. Sitä varten tarvitaan fyysisiä tapaamisia, koska verkossa emme pysty muodostamaan samanlaista yhteyttä.”
Muutos avaa uusia mahdollisuuksia
UArctic on avannut luennoitsijoiden tueksi virtuaalisen kurssipaikan, jonne on kerätty vuosien varrella tuotettua opetusmateriaalia. Korkeakoulut liittivät alustalle muutamassa päivässä kymmenittäin verkkokursseja ja muita opetusresursseja.
”Muutos avaa aina uusia mahdollisuuksia. Esimerkiksi avoimen datan kerääminen eri tutkijoiden hyödynnettäväksi voi vähentää matkustamisen tarvetta jatkossa. Tutkijat tekevät valtavasti päällekkäistä työtä. Kentällä käyntejä, haastattelumatkoja ja luonnontieteellisen materiaalin keruuta voisi synkronoida”, Arja Rautio sanoo.
UArcticin kansainvälistä sihteeristöä johtava Outi Snellman Lapin yliopistosta muistuttaa, että tutkijayhteisö on resilientti. Yliopistojen ovet suljettiin, ja niin opiskelijat kuin henkilökuntakin siirtyivät työskentelemään kotoa käsin.
Outi Snellman kertoo joidenkin yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen tutkijoiden todenneen, että nyt on aikaa kirjoittaa artikkeleita, jopa monografia. Monille kriisi taas tarkoittaa sitä, että kokonainen kenttäsesonki jää väliin.
”Varmaan tulee tilanteita, että pitkät datasarjat katkeavat. Mutta tutkijat ovat aina tottuneet tekemään tutkimusta siellä, missä ovat, ja nytkin uskon, ettei tutkimusyhteistyö sinänsä vaarannu.”
”Kärsijöinä tässä voivat olla nuoret tutkijat, joiden konferenssimatkat jäävät käymättä tai vaihdot tekemättä: heillä ei vielä ole kansainvälisten yhteyksien verkostoa, joiden luomisessa konferensseilla, kenttäkursseilla ja myös vaihdoilla on keskeinen rooli”, Outi Snellman miettii.
Opiskelijaliikkuvuus on keskeinen osa UArcticin arktista yhteistyötä. North2north vaihto-ohjelman kautta vaihdossa olleet opiskelijat ovat palanneet maailmalta koteihinsa, ja syksyn hakuihin osallistuminen on epävarmaa.
”Arktista aluetta yhdistävät asiat ja ongelmat eivät poistu tämän kriisin myötä. Jatkossakin tarvitaan erilaisia yhteistyörakenteita ja niille rahoitusta. Voi olla, että liikkuvuus vähenee tai muuttaa muotoaan pysyvästi, mutta tarve yhteistyölle ja vuorovaikutukselle ei missään tapauksessa vähene.”
Sosiaalista eristäytymistä kenttätöissä
Itä-Suomen yliopiston geoinformatiikan professori Timo Kumpula kertoo joutuneensa tekemään pikaisen digiloikan.
”Nyt olen pitänyt Arctic Science Summit Weekin luennon Islannin sijaan virtuaalisesti ja vetänyt etänä opiskelijoille loppuseminaaria. Verkossa on ollut myös paljon kokouksia.”
Geoinformatiikan alalla käytetään satelliitti- ja paikkatietoaineistoa. Aivan kaikkea materiaalia ei ole mahdollista kerätä etätyökaluilla.
”Kenttäkauteen valmistautuminen on nyt hankalaa. Vielä ei ole selvää, pystymmekö toteuttamaan kaikkea suunniteltua tutkimusta. Tarkoitus oli lähteä ainakin Pohjois-Lappiin ja Finnmarkiin.”
Mikäli poikkeustila pitkittyy, professori arvelee, että tältä kesältä voi jäädä mittauksia tekemättä. Sosiaalinen eristäytyminen tosin onnistuisi tarvittaessa myös kenttätöissä.
”Meillä on pohjoisessa Lapissa muutamilla säänmittausasemilla dataloggereita, joista pitäisi käydä purkamassa dataa ja vaihtamassa akut. Jos pakkaisi auton täyteen ja tankkaisi sen kylmäasemalla Joensuussa, tunturiin voisi lähteä hakemaan aineistoa käytännössä ilman mitään kontakteja. Maastotöissä ei välttämättä tapaa ketään ihmisiä”, Timo Kumpula kertoo.
Opiskelijoita ei poikkeustilan aikana kuitenkaan voisi ottaa mukaan kenttätöihin. Projektien osalta kesän suunnitelmat onkin jätetty toistaiseksi avoimiksi.
”Jos rajoitukset pitkittyvät, niin jatkamme sitten ensi vuonna. Vaikkei yhtenä vuonna saataisikaan dataa, se ei ole kaiken loppu. Tutkimus jatkuu ja elämä jatkuu.”, hän muistuttaa.
Teksti: Maija Myllylä
Kuva: Timo Kumpula