ArcticFinland-HeaderTausta.jpg

Pääkirjoitus: Suomi uuden edessä arktisena maana

Arctic Councio family photo 550x367.jpg

Arktisen neuvoston puheenjohtajuus päättyi Suomen osalta Rovaniemellä toukokuun alkupäivinä. Lappi Areenasta oli taiottu hetkeksi hieno ja tyylikäs kokouspaikka. Kaikki arktisten maiden ulkoministerit kiittivät kutsusta ja saapuivat Rovaniemelle, joka näin sai todella paljon näkyvyyttä. Kokousteknisesti asiat sujuivat hienosti ja niin myös sisältöjen suhteen, kokonaisuutta ajatellen: Suomi sai paljon ansaittua kiitosta siitä, kuinka isäntämaa hoiti Arktisen neuvoston puheenjohtajuuden.

Varsinaisesti kaikki silti muistetaan vain siitä, kuinka Yhdysvaltain ulkoministeri Mike Pompeo varasti show’n tylyllä puheellaan Rovaniemellä ja kuinka ministerien yhteinen julkilausuma jäi syntymättä, koska Yhdysvallat tahtoi pyyhkiä ilmastonmuutos -sanan siitä pois.

Nämä tapahtumat saattoivat muuttaa Arktisen neuvoston tulevaa toimintaa, mutta Suomen kausi itsessään onnistui. Arktisen keskuksen johtaja Timo Koivurova analysoi tätä kirjoituksessaan Epäonnistuiko Suomi arktisena puheenjohtajana.

Ministerikokous huipensi Suomen arktisen toiminnan tänä vuonna. Mitä tapahtuu tämän jälkeen, onkin jo toinen kysymys. Käytännössä Suomen virallinen arktinen toiminta päättyi hetkeksi. 

Arktista neuvostoa hoitanut puheenjohtajuustiimi Suomen ulkoministeriössä purkautuu ja asioiden parissa toimiva väki vaihtuu ja vähenee. Valtioneuvoston asettaman arktisen neuvottelukunnan toimikausi päättyy ja uusi hallitus päättää aikanaan uudesta.

Suomen uusi hallitus aloittaa tilanteessa, jossa arktisuudella ei ole Arktisen neuvoston vetämisen kaltaista automaattista nostoa. Käytännön teot ja omat linjaukset siis ratkaisevat. Vuosien mittaan on nähty, että välillä voi olla hyvinkin hiljaista.

Syntymässä olevan hallituksen julkistaman ohjelman mukaan hallitus ”laatii uuden arktisen politiikan strategian, joka huomioi pitkäjänteisesti Suomen tavoitteet alueella ja tarvittavat toimintaresurssit. Suomi ottaa keskeisen roolin EU:n arktisen politiikan vahvistamisessa.”

Tämä on tiivis ja velvoittava linjaus, joka sitoo yhteen niin Suomen arktisen strategian uusimisen kuin EU:n arktisen politiikan. Kun samassa yhteydessä puhutaan tarvittavista toimintaresursseista, tämä näyttäisi takaavan, ettei arktinen toiminta pääse katkeamaan tai unohtumaan. Toki vielä jää jäljelle esimerkiksi kysymys siitä, missä vaiheessa hallituskautta uusi strategia laaditaan ja mitä tapahtuu sitä ennen, sillä työ vie väistämättä aikansa. 

Edellinen, vuoden 2013 strategia oli pitkä kokoelma kaikkien ministeriöiden asioita ilman selkeää kansallista priorisointia. Jos nyt tavoitellaan aidosti strategista otetta, kysymys on, kuinka ja missä Suomen kansalliset tavoitteet määritellään ja kuinka siinä löydetään balanssi kestävän kehityksen ja talouden edistämisen kanssa.

Suomi aloittaa pian EU:n puheenjohtajana. Sen ohjelmaan ei ole julkistettu, eikä vielä ole kunnolla tiedossa, millaisen arktisen otteen Suomi silloin ottaa. Marraskuun lopulla Helsingissä pidetään korkean tason tapahtuma alueellisesta yhteistyöstä pohjoisesta, nimellä ”A Clean and Global North”. Brysselissä neuvonantaja Jari Vilén on koonnut arktista paperia komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin nimissä. Se julkistetaan 11. kesäkuuta, mutta syksyn aikaan EU:n komissio vaihtuu uudeksi ja vie aikansa, ennen kuin uudet EU:n toimielimet ovat järjestäytyneet pohtimaan mahdollisia arktisia linjauksia.

Suomen arktisuudessa on muitakin toimijoita kuin valtio: alueet, kaupungit, talous, yliopistot. Myös niiden aktiivisuudesta on kiinni, millä tavoin arktisuus jatkossa näyttäytyy. Jo nyt toisaalta on selvää, että esimerkiksi liikennekysymykset pysyvät keskustelussa. Yksittäisenä asiana tämän takaa liikemies Peter Vesterbackan oma, Rovaniemen Arctic Business Forumissa julkistettu Jäämeren rata –aloite.

Lapin osalta on ilmeistä, että arktisuus on viime vuodet noussut yhä enemmän esiin ja Suomen alueista Lappi on parhaassa asemassa sitä hyödyntämään. Se on imagotekijä ja kilpailuvaltti, jollaista muilla Suomen maakunnilla ei ole. Samalla siitä seuraa, että Lapissa tapahtuvat asiat eivät ole enää vain Lapin asioita, vaan niitä katsotaan koko arktisen alueen kestävän kehityksen näkökulmasta. 

Markku Heikkilä
Tiedeviestinnän päällikkö
Lapin yliopiston Arktinen keskus
markku.heikkila(at)ulapland.fi

Kuva: Jouni Porsanger / Ministry for Foreign Affairs of Finland

 
Verkkopalvelumme käyttää evästeitä, lue lisää. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. [Hyväksyn ehdot]
OK