ArcticFinland-HeaderTausta.jpg

Pääkirjoitus: Isoin arktinen saalis jäi saamatta

luminenounasvaara550x367.jpg

Jos kaikki olisi mennyt kuten toiveissa oli, tässä uutiskirjeessä olisi tutkailtu alkutalvesta Suomessa pidetyn arktisen huippukokouksen tuloksia. Mutta mitään huippukokousta ei pidetty, eikä sitä myöskään enää jäljellä olevan Suomen Arktisen neuvoston puheenjohtajuuskauden aikana valmistella.

Vielä loka-marraskuussa kokousta pohjustettiin tosissaan ja sen toteutuminen näytti täysin mahdolliselta – kunnes marraskuun lopulla Krimin lähellä Mustanmeren Kertshinsalmen selkkauksessa Venäjä otti haltuunsa kolme ukrainalaista alusta ja niiden miehistön. Asia kuulostaa nyt jo monen mielessä unohtuneelta, mutta selkkauksen myötä Yhdysvallat jäädytti kontakteja Venäjän kanssa, ja sen myötä jäätyi myös arktisen huippukokouksen valmistelu.

Tämä on esimerkki siitä, kuinka kaikki vaikuttaa kaikkeen. Arktisella alueella itsessään ei ole tapahtunut mitään erityistä, mutta se ei riitä.

Olisi huippukokous tosin voinut johonkin muuhunkin kaatua, sillä nykyisessä maailmanpolitiikassa äkkinäisiä käänteitä riittää. Arktinen huippukokous olisikin ollut näinä maailmanaikoina melkoinen outolintu: sen pääteemanat olisivat liikkuneet ilmastossa ja ympäristössä, erityisesti mustan hiilen päästöjen vähentämisessä.

On kuitenkin hyvin vaikea sanoa, mitä konkreettisella tasolla menetettiin, kun kokousta ei Suomeen saatu. Samoista asioista puhutaan myös Arktisen neuvoston kautta, eivätkä valtioiden linjat heittele eri kokouksissa. Valtioiden johtajien kokoontumisen symboli- ja huomioarvo olisi tosin joka tapauksessa ollut todella suuri.

Arktisen neuvoston puheenjohtajuus sinällään on jatkunut normaalisti ja se huipentuu toukokuussa Rovaniemellä ulkoministerikokoukseen. Kokouksen osallistujalista ei vielä ole tiedossa, mutta lähtökohtaisesti kaikki arktiset maat on kutsuttu ulkoministeritasolla, siis myös Yhdysvallat ja Venäjä. Kokousta isännöivä Timo Soini edustaa väistyvää toimitusministeriötä. Uutta hallitusta ei tuolloin vielä ole, eikä päättyvä arktinen puheenjohtajuus silloin myöskään suoraan vaikuta Suomen uuden hallituksen linjauksiin.

Uusi hallitus sen sijaan vetää Suomen EU-puheenjohtajuuden. Suomen arktisen toiminnan jatkuvuuden kannalta on hyvin mielenkiintoista, millaisia arktisia kirjauksia nousee hallitusohjelmaan ja EU-puheenjohtajuusohjelmaan ja kuinka jatkuvuus ylipäätään syntyy tilanteessa, jossa monet poliitikot ja virkamiehet vaihtuvat. Onko esimerkiksi valmisteltava uusi arktinen strategia, koska nykyisen runko on jo vuodelta 2013?

Sisällöllisesti Suomen puheenjohtajuuskautta ei vielä voi arvioida, ennen kuin ulkoministerikokouksen tulokset ja loppudokumentit ovat käsillä. Rovaniemen arktisen näkyvyyden kannalta ministerikokouksesta ja sen kaikista oheistapahtumista voi joka tapauksessa odottaa paljon. Kaupungin ja Lapin osalta jatkuvuutta edustaa, että Rovaniemi Arctic Spirit –konferenssi järjestetään marraskuussa.

Mitä jatkuvuuteen tulee, myös ArcticFinland –sivuston jatkaminen nykymuodossaan aktiivisesti toimitettuna on toistaiseksi auki. Erilaisia vaihtoehtoja selvitetään yhä, mutta on ilmeistä, että arktisen puheenjohtajuuden loppumisen myötä myös Suomen arktinen näkyvyys vähenee tuntuvasti. Tämä ei sinänsä olisi uutta, sillä tuore Jos menetämme Arktiksen –kirja osoittaa Suomen arktisen politiikan ja toiminnan olleen ennenkin aaltoliikettä hiljaisten ja aktiivisten kausien välillä.


Markku Heikkilä
Tiedeviestinnän päällikkö
Lapin yliopiston Arktinen keskus
markku.heikkila(at)ulapland.fi

Verkkopalvelumme käyttää evästeitä, lue lisää. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. [Hyväksyn ehdot]
OK