ArcticFinland-HeaderTausta.jpg

YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden edistäminen arktisella alueella

tiedepaneeli.jpg

Rovaniemi Arctic Spirit -konferenssin ensimmäisen päivän paneelikeskustelut keskittyivät tapahtuman pääteeman mukaisesti YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpanoon arktisella alueella. Keskiössä olivat keinot kestävään talouskasvuun, tieteen ja tutkimuksen merkitys sekä nuorten näkökulma.

”Kukaan ei pysty saavuttamaan yhtäkään kestävän kehityksen tavoitteista yksin”, sanoi Liisa Rohweder, WWF Suomen pääsihteeri. Panelistit olivat yhtä mieltä siitä, että YK:n kestävän kehityksen seitsemäntoista tavoitteen listassa viimeisin ”yhteistyö ja kumppanuus” on myös yksi tärkeimmistä. Yhteistyötä tarvitaan yhteiskuntien, hallitusten, teollisuuden, kansalaisyhteiskunnan, alkuperäiskansojen ja tutkijoiden välillä. Tämä on erityisen tärkeää talouskasvun ja uusien innovaatioiden näkökulmasta.

Innovaatioiden parissa työskentelevä tutkimuskeskuksen johtaja Stephen Mooney (Yukon Research Centre, Kanada) painotti, että taloudelliseen kehitykseen arktisella alueella tarvitaan sosiaalista yrittäjyyttä, joka tuo paitsi talouskasvua, hyödyttää myös ympäröivää yhteiskuntaa. Kansanedustaja ja Suomen YK-liiton puheenjohtaja Katri Kulmuni korosti, että tutkimus ja liiketoiminta eivät voi olla erillään toisistaan, vaan tieteen saavutuksia on myös kaupallistettava ja tuotava hyötykäyttöön ihmisten arjessa.

Kaupallistamisen haasteet linkittyvät investointeihin ja kysymys kuuluukin, kuinka arktisesta alueesta saadaan kiinnostava investointikohde? Panelistien mukaan alue tulee esittää potentiaalisille investoijille turvallisena ja vakaana investointialueena. Toisaalta, myös pienet investoinnit ovat elintärkeitä – ruohonjuuritason yritykset voivat saada aikaan huipputulosta, sillä ne ymmärtävät alueen erityisyydet.

Investoinnit eivät kuitenkaan yksistään riitä vaan taloudelliseen menestykseen tarvitaan myös tietoa ja osaamista. Koulutus on avainasemassa myös arktisella alueella. Lisäksi on luovuttava ajattelusta, että tieto tuodaan yhteisöille jostain ulkopuolelta. Yhteisöjen on oltava mukana päätöksenteossa ja ratkaisujen eteenpäin viemisessä alusta asti.

Myös tieteen on palveltava paikallisia yhteisöjä. Arktisen alueen kontekstissa on muistettava, että sekä perinnetiedolla että niin sanotulla länsimaisella tieteellä on eri lähestymistavoista huolimatta yhtä suuri arvo.
Tiedeyhteisön pitäisi pystyä myös tukemaan päätöksentekijöitä, jotta tehdyt päätökset eivät ole ristiriidassa tuoreimman tutkimustiedon kanssa. Tämä on mahdollista vain, jos tutkimuksen resurssit on turvattu ja tutkijoita ollaan valmiita kuuntelemaan.

Pitkän linjan arktinen vaikuttaja Lars-Otto Reiersen, Arktisen ympäristön seuranta- ja arviointiohjelman entinen pääsihteeri, totesi kommunikaation olevan avainasemassa. Hän toi esiin, että tieteen kieli on usein yhteisöjen jäsenille ja päätöksentekijöille vaikeasti ymmärrettävää. Myös tutkimusta tekevien ryhmien keskinäisessä kommunikaatiossa on parantamisen varaa.

Ensimmäisen konferenssipäivän päätteeksi kuultiin nuoren sukupolven edustajien käsityksiä arktisen alueen tulevaisuudesta ja kestävästä kehityksestä. Vastuunkantoa odotettiin niin nuorilta kuin vanhemmilta sukupolvilta. ”Jos haluamme nuorten jäävän arktiselle alueelle, on syytä jättää heille sellaiset olosuhteet, jotka houkuttelevat heitä jäämään”, totesi Lars-Otto Reiersen. Opiskelija ja Barentsin alueen nuorisoneuvoston entinen puheenjohtaja Sunna Kokkonen puolestaan peräänkuulutti jokaisen arkipäiväisen valinnan merkitystä kestävän kehityksen edistämisessä, ”Jos haluat muuttaa maailmaa, mene ja tee niin!” Kokkonen päätti.

 

Photo: Marko Junttila/Arctic Centre